//// The mad cat / bag lady
Posted on | April 29, 2010 | 5 Comments



Russian blue.
Bengal cat.
Neon pink shopper from UIAH design market about year ago. Or maybe two. Destroys all ladylikeliness, for sure!
*the door not actually being there was a disappointment - but at least I was allowed to play with the clothes
Posted on | April 29, 2010 | 5 Comments



Russian blue.
Bengal cat.
Neon pink shopper from UIAH design market about year ago. Or maybe two. Destroys all ladylikeliness, for sure!
April 30th, 2010 @ 12:35 pm
Oih, rapsutuksia kisuille ja hauskaa vappua!
April 30th, 2010 @ 1:56 pm
Hihii, hauskaa vappua itsellesi
May 5th, 2010 @ 1:05 am
Kauniita kissoja:) Mutta kuvittelenko vaan, vai näyttääkö tuo bengali hieman… köh… tukevalta rotuisekseen?
May 5th, 2010 @ 11:21 pm
Molemmat kissat ovat hieman tukevia. Kummallakin paino nousi leikkauksen jälkeen — mutta eläinlääkärin mukaan ei ole syytä huoleen, kun kehitys ei ole nousujohteista.
Olen harkinnut kokeiltavaksi kissojen barffausta (vai miksi sitä kunnollista tuoreruokintaa sanotaan kissoilla). Ongelma on vaan se, että molemmat ovat niin tottuneet teollisen eläinruoan makuun, ettei liha maistu ollenkaan. Venäjänsinisen makutottumukset pilasin itse ja bengali taas on isossa kissalassa kasvanut nuoren aikuisuutensa ja tottunut siellä.
May 6th, 2010 @ 12:01 am
Barffaus on osittain tuttua täälläkin (talossa maatianen ja siperiankissa). Maatiainen, joka on semmoinen ahmatti että syö mitä vaan, on kokolailla tervellisellä ruokavaliolla, josta n. kaksi kolmannesta on barffiruokaa (erilaisia lihoja, erityisesti luista lihaa kuten kokonaisena jauhettua kanan siipeä) ja yksi kolmannes korkealaatuista teollista märkäruokaa (animondan pateet). Sen kanssa barffaaminen on helppoa kuin heinän teko. Siperialainen taas on nirso kuin piru, eikä sitä saa millään luopumaan kuivaraksujen syömisestä. Mielelläni senkin laittaisin barffisapuskalle, mutta aika toivotonta on tuntunut toistaiseksi olevan. Jos ei mieleistä ruokaa tule, se paastoaa vaikka maailman tappiin, mikä ei tietenkään ole hyväksi. Ymmärrän siis tuskasi. Meillä tosin onneksi on niin päin, että se lihomiseen taipuvainen on jo liharuualla, joten painoa on helppo pitää kurissa. Sibirskin on toistaiseksi onnistunut pysymään aika luikerona ruokavaliosta huolimatta. Eri asia sitten miten käy leikkaamisen jälkeen:)